Tasa-arvo vaatii vielä tekoja

Tänään vietämme Minna Canthin päivää eli tasa-arvon päivää. Canthin aikana 1800-luvun loppupuolella Suomi oli vielä sääty-yhteiskunta, jossa lukutaito opittiin kinkereillä, eikä talonpojilla – neljänneksellä väestöstä – juuri parempaan koulutukseen ollut mahdollisuutta. Elinajanodote oli 35v ja imeväiskuolleisuus 25%.

Olemme todellakin päässeet pitkälle noista ajoista hyvin monella elämän alueella. Suomi on maailman vakain valtio, meillä on maailman riippumattomin oikeuslaitos, asumme maailman kolmanneksi hyvinvoivassa valtiossa. Silti 90,5% vanhempainvapaasta käyttää äiti, viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata ja Lasten kotihoidon tuen saajista 93% on naisia. Lapset tuntuvat lukujen perusteella olevan edelleen äitien ”vastuulla”.

Lähipiiriäni seurattuani ja muutaman tutkimuksen luettuani meillä on kaksi merkittävää syytä siihen, että isä käyttävät hyvin pienen osan vanhempainvapaasta. Suurimpana syynä vaikuttaa olevan raha. Moni perhe joutuu tekemään päätöksen kotiin jäävästä vanhemmasta puhtaasti sen perusteella, miten se vaikuttaa perheen talouteen. Valitettavan usein äiti on perheen pienituloisempi vanhempi, jolloin on luonnollista, että hän jää kotiin. Tällä on kuitenkin ikäviä vaikutuksia. Pitkistä perhevapaista johtuen naisten työurat jäävät lyhyemmiksi, uralla eteneminen hidastuu ja jopa työeläke jää n 66% suuruiseksi verrattuna miesten eläkkeeseen.

Monet ovat ehdottaneet, että isien kiintiötä suurennettaisiin. Minusta on väärin, jos joku ulkopuolinen määrää, kuka lapsen kanssa viettää aikaa ja kuinka paljon. Viimeksi isäkiintiötä kasvatettiin 2013. Silti isien käyttämien vanhempainvapaiden määrä on noussut vain marginaalisesti (keskimäärin 3 päivää).

Mitäpä, jos ajattelisimme asiaa uudella tavalla. Jospa varmistaisimme, että perheen tulot olisivat saman suuruiset riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Toteuttaminen edellyttää työnantajien ja Kelan syvempää yhteistyötä, mutta teoriassa yhteydet ovat jo olemassa. Jonkin verran yhtälön ratkaisemiseen tarvittaisiin tietojärjestelmiä ja varmaan niitä kuuluisia algoritmejäkin, mutta jos poistamme rahatekijän yhtälöstä, meidän ei tarvitsisi enää muuttaa kuin isien ja heidän työnantajiensa suhtautumista ”helppoon elämään kotona lasten kanssa”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *